Olen päässyt läheltä seuraamaan ja agentoimaan kolmen lotilalaisryhmän pädiprojekteja. Oppiminen on ollut ilmeisen innostavaa. Pääasiassa työskentely on sujunut oikein hyvin, joskaan takaiskuiltakaan ei ole vältytty tallennustilan puutteen tai kuvatun materiaalin katoamisen vuoksi.
Videointi (iMovie), animointi(iStopMotion) ja Dropbox ovat tulleet tutuksi niitä käyttäneille. Alun epävarmuus on muuttumassa pikku hiljaa rutiiniksi. Ongelmaksi muodostui tallennustilan puute pädeillä, kun koko koulu tekee projekteja samaan aikaan. Siihen tietysti auttaa se, että työt tallennetaan Dropboxiin kesken projektinkin. Silloin ne ovat myös varmassa tallessa, eikä toinen pädin käyttäjä pääse niitä poistamaan vahingossa.
Yhden ryhmän mukaan olen ehtinyt oppitunnillekin, muiden kanssa on tavattu koulun jälkeen. Vaikuttaa siltä, että pikaisesti opittu uusi asia vaatii opettajaltakin useamman toiston, että sen muistaisi vielä seuraavallakin viikolla. Pädin käytössä, kuten kaikissa taidoissa, rutiini kehittyy kokemuksen kautta ja sitä kokemusta saa, mikäli käyttää laitetta ja kyseisiä sovelluksia useamman kerran. Usein harjoittelu on tehtävä omalla ajalla, että oppitunnilla oppilaiden kärsivällisyys ei lopu opettajan taistellessa koneen kanssa.
Mielenkiintoista on kyllä seurata, millaisiin mittasuhteisiin pädeily (ja muu tvt) lähivuosina kasvaa. Nyt tässä on vielä uutuuden viehätystä ja toisaalta käytön kömpelyyttä. Kun uusia sovelluksia tulee koko ajan lisää, uutuuden viehätys varmasti jossain määrin säilyy. Toivottavasti käyttötaidot ja langattomien verkkojen toimivuus kehittyvät niin, että tekniikka opetuksen apuvälineenä on jokapäiväistä ja luontevaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti